• Facebook - White Circle
  • Instagram - White Circle
  • YouTube - White Circle
  • Pinterest - White Circle
  • LinkedIn - White Circle
weecos_logo.png
ornamo_ver_black.jpg
VAT number: FI27040571

Epäonnistumisesta ja hyväksymisestä

February 28, 2018

Alunperin minun piti kirjoittaa tässä olioideni syntytarinaa, mutta kun vaivalla vääntämilleni keramiikkaveistoksille kävi uunissa näin, niin sattuneesta syystä päätinkin kirjoittaa epäonnistumisen käsittelystä ja tuli hirveä tarve avautua kaikista muistakin omiin toimintatapoihini liittyvistä asioista. Olin varannut itselleni maaliskuuksi pari pientä näyttelytilaa, sokoksen ikkunagallerian ja Kohinan aulagallerian. Olin jo pitkään haaveillut tekeväni veistoksia piirtämistäni olioista ja ajattelin että nyt minulla on hyvä syy tehdä jotain ihanan häröä ja erilaista. Tässä vuoden alussa kun ei muiden töiden osalta ole hirveä kiire. No tästähän ei tullut sitten loppujen lopuksi mikään rentouttava projekti, tunteita tuli läpikäytyä senkin edestä. 

 

Mutta tässä tämä traaginen kuva, joka saa vieläkin epätoivon tunteet pintaan. Suurella työllä ja vaivalla väsäämäni olio -veistokset räjähtivät uuniin ohjelmointikeskuksen ongelmien takia. Ja voitte vain kuvitella sitä ketutuksen määrää...

 

 

Väsäsin teoksia näyttelyyn ilman mitään rahoitusta yötä päivää. Se on vaatinut työajan lisäksi kaksi hajonnutta uunin ohjauskeskusta ja lisäksi sähkömiehen konsultaatiota joten kalliiksihan tämäkin tulee. Siis jos kuulostan tulevassa tekstissäni hieman traagiselta, niin ottakaa huomioon nämä lähtökohdat. Ymmärrän kuitenkin sen että tämä on vain materiaa ja mikä tärkeintä, eläviä olentoja ole saatettu vaaraan. Pyrin löytämään AINA ihan kaikesta ne positiiviset ja opettavaiset puolet ja uskon että kaikella on tarkoituksensa. Vaikka se välillä vaikeaa onkin.

 

Käännän vielä veistä haavassa ja laitan tähän kuvan mitä tuonne uuniin meni.

 

 

Olen jakanut tuota kuvaa keramiikkaveistosten sirpaleista sosiaalisessa mediassa, näyttääkseni että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Onnistuneiden kauniiden kuvien ja esineiden taustalla on usein kasa sirpaleita ja epäonnistumista. Siellä on tunteja ja vuosia harjoitusta, oppimista, työtä, epätoivoa ja itsensä uudellen kasaamista. Mutta silloin kun saa niitä onnistumisen kokemuksia ne ovat juuri tästä syystä sitäkin suurempia.

 

Eipä siinä sitten muu auta kun repiä näistäkin sirpaleista jotain iloa ja vaihdettava lennosta näyttelyn aihetta, mosaiikkia tekemään siis, aikaa on ruhtinaallisesti kokonainen vuorokausi ja tarvikkeetkin löytyy. Ruma siitä tuli kun mikä ja suututti kaivella hajonneiden veistosten ruumiinosia, mutta tämä työ on ainakin tunteella kasattu. Eikös se tunnetusti mene juuri niin että taide syntyy tuskasta ja viimehetken paniikista :)

 

Täsä pieni kuvakollaasi mosaiikin rakentumisesta:

 

 

**TUN KERAMIIKKA

 

Keramiikka materiaalina on toisinaan suunnattoman ärsyttävä ja ennalta-arvaamaton. Mikä tahansa voi mennä pieleen missä vaiheessa tahansa ja materiaali ei salli minkäänsortin hosumista. Kiireessä yleensä kaikki menee pieleen. Varsinkin suuremmat veistokset vaativat viikojen kuivatusajan. Kun sinulla on käsissäsi materiaali joka muistaa, reagoi, kutistuu ja se pitää vielä saattaa lopulliseen olomuotoonsa järjettömän kovassa kuumuudessa teknisiä laitteita apuna käyttäen, niin kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.

 

 

 

EPÄILYS

 

Haluan olla menestynyt keramiikkataiteilija. Välillä epäilen omia kykyjäni ja mietin sitä miksen voi tavoitella normaaleja asioita, normaalia perhe-elämää, tavoitella normaalia parisuhdetta, käydä tavallisessa päivätyössä jossa olisi säännöllinen palkka, lomat ja edes jonkinlainen varmuus tulevaisuudesta. Elän jatkuvassa epävarmuudessa ja suunnitelmat muuttuvat koko ajan, pärjätäkseen täytyy itseään koko ajan kehittää. Projektit toteutuvat tai eivät näe päivänvaloa koskaan. Apurahojen saanti on enemmän kuin epävarmaa. Yksittäisten esineiden myynti on nappikauppaa ja täysin kiinni siitä miten pystyt erottumaan ja markkinoimaan. Jollain sairaalla tavalla nautin tästä epävarmuudesta ja muutoksesta sillä se pitää tietyn vireen yllä elämässä. Kehitystä on oltava ja se pitää sopivasti motivoituneena.

 

 

 ONGELMAT

 

Sitten tullaankin tähän luovan ihmisen ominaisuuteen etsimällä etsiä ongelmia ja niihin ratkaisuja.

 

Yrittäjä ja keraamikko. Ongelmia tavoitteleva idealisti. Siinä sanoja jotka kuvaavat omia elämänvalintojani. Noh, en tavoitteellisesti etsi ongelmia ja pyrin koko ajan tasapainoisempaan elämään, mutta monesti sattumukset kasaantuvat samaan ajanjaksoon ja yksinyrittäjänä olen itse vastuussa kaikesta, joten pienetkin asiat voivat tuntua hyvin suurilta. Välttelen kuin ruttoa asioiden tekemistä tavanomaisesti. Kiroan toisinaan tätä ominaisuuttaa itsessäni, välillä se vie voimat ja järjen.

 

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja jollain omituisella tavalla pidän siitä. En ehkä ihan heti akuutin ongelman ilmaannuttua, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun ratkaisu alkaa löytyä. Itselläni tämä kaava menee yleensä niin että katastrofin todettuani pääsee muutama kirosana, sitten ehkä itken sohvannurkassa lamaantuneena hetken, kunnes totean että tämähän ei itsestään selviä ja alan pala kerrallaan etsiä ratkaisuja ongelmaan. Riippuen tietenkin ongelman laajuudesta, mutta sopivassa mielentilassa mikä tahansa pienikin vastoinkäyminen saa aikaan tämän saman tapahtumien ketjun. Kait sitä silloin tuntee olevansa elossa.

 

 

 

HYVÄKSYMINEN

 

Kun on riittävän pitkään kiukuttanut, on aika hyväksyä tapahtumat ja ajatella epäonnen hetkiä osana suurempaa kokonaisuutta. Ehkä tälle kaikelle on tarkoituksensa, näin vain piti käydä. Myös vahingon suhteuttaminen yleensä auttaa, kun vertaan omaa "katastrofiani" vaikka johonkin ydinräjähdykseen, niin se alkaa kummasti saada järkevämmät mittasuhteet.

 

Tässä on hyvä artikkeli artikkeli siitä, kuinka keramiikantekijät käsittelevät epäonnistumisen kokemuksia: https://www.artsy.net/article/artsy-editorial-ceramic-artists-good-dealing-failure. Aihe on aivan valtavan mielenkiintoinen ja siinä olisi aihetta syvällisempäänkin tutkimustyöhön. Nyt kirjoitan tähän vain muutaman lainauksen tuosta tekstistä johon voin samaistua.

 

“Trying something new is the best feeling in the world, but it’s also the most trouble,” Robenalt adds.

Despite its finicky nature, artists agree that the massive opportunities offered by clay—the ability to create nearly any object imaginable—outweighs its baggage. “I continue to work in clay because failures would happen no matter the medium,” Lopez says. “Actually, failures happen all the time—I always burn bacon—so it’s just learning to accept and try again.”

 

“There is such thrill in opening a kiln door after a work has been fired,” Wedel explains. “There is so much hope and so much wonder. The material has the final say over who you are as an artist. It can be both humbling and humiliating, and not many artists are okay with that.”

 

Monesti epäonnistuminen täytyy yrittää kääntää voitoksi. Minä päädyin pitämään aiheesta näyttelyn.

 

 

EPÄTÄYDELLISYYDEN FILOSOFIA

 

Ja toisinaan jos jotain kallisarvoista menee hajalle niin kintsugi pelastaa!

 

Kintsugi tarkoittaa kullalla korjaamista. Se on 500 vuotta vanha japanilainen korjaustekniikka sekä taiteenmuoto, jossa rikki mennyttä keramiikkaa korjataan kultalakalla. Kultainen sauma tekee korjauksesta näkyvän ja itse esineestä kauniimman. Kintsugissa halkeamien ja kolhujen ajatellaan olevan tärkeä osa esineen tarinaa ja korjaamisen jälkiä halutaan korostaa peittämisen sijaan. Tämän takia kauniista esineestä ei haluta eroon, vaikka se olisikin rikki. Kintsugin ajattelumaailmassa korjaukset ovat  elämäntapahtumia muiden joukossa, eivätkä vauriot johda esinettä elämänsä päätepysäkille. Japanilainen estetiikan käsityksessä käytön jäljet ovat vain merkkinä siitä että esine on ollut pidetty.

 

Ajattelutapana kintsugi on hyvin lähellä wabi-sabi filosofiaa, siinä arvostetaan virheellisyyttä ja epätäydellisyyttä. Wabi-sabi on japanilaisen estetiikan käsite. Se yhdistetään läheisesti zenbuddhalaisuuteen, ja kehityksensä alkuaikoina wabi-sabiin yhdistetyt henkilöt olivatkin jossain muodossa zenin harjoittajia. Käsitettä kuvataan monesti epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ihannoimiseksi.

 

Tämä ajattelutapa tuntuu ihanan armolliselta, elämän mukanaantuomat kolhut tekevätkin meistä paljon mielenkiintoisempia. Jos kaikki ympärillämme on virheetöntä ja täydellistä, niin onko silloin vaikeampaa myös hyväksyä epätäydellisyyttä itsessään?

 

 

Lopputulemana tähän kaikkeen minulla on kaksi elämänohjetta:

 

Silloin on turha enää rutista kun paskat on jo housussa. (Hyvin suomalainen kansansanonta)

 

Onnistuaksesi on onnistumisen tahtosi oltava suurempi kuin epäonnistumisen pelkosi. (Japanilainen sanonta)

 

Jos tuntuu että epäonnistumisista on vaikeaa päästä yli ja ne aiheuttavat turhan paljon mielipahaa, niin tässä tämmöinen vinkkilista jonka löysin Tiede-lehden artikkelista | Epäonnistu taitavasti:

 

- Korjaa virhe, jos voit.
- Suhteuta virhe käytettävissäsi olleeseen tietoon.
- Suhteuta virhe vielä pahempiin virheisiin.
- Mieti, kauanko virheesi muistetaan.
- Mieti, moniko maailmassa tietää asiasta.
- Mieti, oliko onnistuminen sittenkään ehdottoman välttämätöntä.
- Tarkista sisäistä vaatimustasoasi.
- Mieti oman vaikutusvaltasi rajoja.
- Pidä virhettä yrittämisen merkkinä.
- Opi omista ja myös muiden virheistä.
- Kerro virheestäsi toisille kuin seikkailusta.

 

 

Sitäpaitsi, ketä kiinnostaa sellaiset tarinat joissa kaikki aina onnistuu, kyllä se mielenkiintoisuus syntyy mutkista matkassa. Eli nyt kaikki joukolla epäonnistumaan, siitä me ammennetaan voimamme!


 

 

PS. Tämä epäonninen "Täydellisen epätäydellistä" -näyttely on maaliskuun ajan Sokoksen ikkunagalleriassa Joensuussa (rantakadun puoleinen näyteikkuna). Samaan aikaan teoksiani on myös Galleria Kohinan aulassa (Taitokortteli, punainen tiilitalo), siellä on sitten vähän onnistuneempia versioita, "kaikellaissii olioita".

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Uusimmat

September 27, 2019

September 27, 2019

September 28, 2018

December 17, 2017

October 25, 2017

Please reload

Arkisto
Please reload

Asiasanat