Mitä savi on?

Mitä savi on?

"Savi on luonnossa esiintyvä maalaji, joka sisältää pääosin pölymäisen hienoksi rapautuneita ja jauhautuneita kivilajeja. Kemiallisesti savi määritellään kidevettä sisältäväksi alumiinisilikaatiksi. Savet ovat syntyneet erittäin pitkien ajanjaksojen kuluessa rapautumalla erilaisista kivilajeista, kuten graniitista, pegmatiitista, ryoliitista, kalkkikivestä ja gneissistä. Suomalainen punasavi on ennen lopullista sijoittumistaan kulkenut tavallisesti pitkiäkin matkoja. Se on lähinnä hienontunutta ja lajittunutta graniittia, johon on ajan myötä sekoittunut orgaanista ainesta. Rapautuminen on ollut sekä mekaanista, kemiallista että biologista." (Jylhä-Vuorio Heikki, Keramiikan materiaalit)

Saven synty

"Maapalloa voitaisiin verrata valtaisaan keraamiseen umpipalloon, jonka sisällä on jatkuvatoiminen polttouuni. Planeetallamme on ollut noin kaksituhatta miljoonaa vuotta aikaa myllertää kuoriosansa kivimineraalit mitä moninaisimmiksi muunnoksiksi." (Jylhä-Vuorio Heikki, Keramiikan materiaalit)

"Savea on Pohjoismaissa syntytavaltaan kahta erilaista: kerrallista ja jääkauden jälkeistä. Kerrallinen savi on syntynyt jääkautisten jäätikköjokien tuomasta lietteestä ja sitä on Euroopassa tyypillisesti Suomessa ja Ruotsissa. Se muodostaa laajoja laaksosavikkoja. Niiden karkeampi kerros on muodostunut kesällä ja hienompi talvella, joten jokaiseen vuosikertaan kuuluu yksi karkea ja yksi hieno kerros. Näiden kerrosten avulla on selvitettävissä esimerkiksi koko jäätikön reunan perääntyminen. Jääkauden jälkeinen harmaa savi on syntynyt lietteestä, jota joet ovat tuoneet meren ja järvien rannoille." (wikipedia, savi)

Maalajit

Maalajit jaotellaan raekoon mukaan ja tässä ne on lueteltuna karkeimmasta hienompaan: louhikko, kivikko, sora, hiekka, hieta, hiesu ja savi. Savi on kivennäismaalaji, jonka pääaineksena on ns. saves eli hyvin hienojakoinen mineraalihiukkasmassa. Savi on syntynyt, kun jäätikön sulamisvedet kuljettivat mereen osan jään sisällä olleesta maa-aineksesta. Karkeimmat ainekset laskeutuivat pohjaan nopeimmin ja hieno aines kulkeutui jään reunasta kauimmaksi.

Saven olemus

"Savi on ainutlaatuinen materiaali. Muovaajansa käsissä se on samalla kertaa sekä taipuisaa että sitkeää. Se muovautuu helposti haluttuun muotoon ja toistaa herkästi sormen jättämän jäljen. Savea voi valaa, puristaa ja konemuovata erilaisiin muotteihin. Sitä voi venyttää nauhaksi, kaulita levyiksi ja dreijata vaikkapa lieriöiksi tai vadeiksi. Kosteaan saviesineeseen voidaan liittää osia tai leikata paloja pois. Savi tuntuu antavan jokaiselle mahdollisuuden kehittää oma työskentelytapansa ja muotomaailmansa. Kosteasta savesta muovattu esine kuivuu jäykäksi kuin pahvi ja keramiikkapoltossa se kovettuu kiven kaltaiseksi - keramiikaksi." (Jylhä-Vuorio Heikki, Keramiikan materiaalit)

Erilaiset savet

Saven koostumus riippuu saven louhintapaikan geologisesta menneisyydestä. Erilaisia savia ovat pallosavi, kaoliini ja punasavi. Esimerkiksi pellolta löytyvästä punasavesta, joka on polttamattomana siniharmaata, voi puhdistamisen ja muokkaamisen jälkeen valmistaa esineitä. Punasaven sävyt vaihtelevat raudan määrän mukaan, esimerkiksi Keski-Euroopassa punasavi on oranssimpaa verrattuna Suomen voimakkaaseen punaiseen. Nykyään yleisesti käytetty savi on kuitenkin teollisesti muokattua: joko luontainen savi on käsitelty niin, että sen kosteus ja rakenne ovat tasaisia, tai savi on valmistettu jauhetuista raaka-aineista. Savilaatujen kemiallinen koostumus vaihtelee, mikä tekee niistä erilaisia työstettäviä ja vaikuttaa ulkonäköön. Saven karkeus puolestaan vaikuttaa sen kestävyyteen.

Saven plastisuus

"Savikiteet ovat litteitä, kuusikulmaisia ja mikroskooppisen pieniä levyjä. Kosteassa savimassassa litteät savihiukkaset jarruttavat editseen liukuvien hiukkasten etenemistä tasopintojensa kitkalla. Samaan tapaan voidaan ajatella kastuneessa korttipakassa korttien pitävän kiinni toisistaan. Tämä savikiteiden ja veden keskinäinen käyttäytyminen ilmenee savimassassa hyvänä muovautuvuutena eli plastisuutena. Mitä pienempiä savikiteet ovat, sitä suuremman plastisuuden ne saavat aikaan savimassassa."

"Materiaalin plastisuus tarkoittaa sitä että 1) materiaalia voidaan muovata ulkoisen voiman avulla ilman, että siihen syntyy halkeamia tai murtumia 2) Syntynyt muoto säilyy myös sen jälkeen, kun ulkoinen voima poistettu tai sitä on vähennetty tietyn pisteen alapuolelle. Savi on sitä plastisempaa mitä pienempiä savikiteet ovat." (Jylhä-Vuorio Heikki, Keramiikan materiaalit)

Koostumus

Savi koostuu rakeista, joiden läpimitta on 0,002 millimetriä tai sitäkin vähemmän. Hienorakeiset ainekset antavat savelle ominaisia fysikaalisia ominaisuuksia. Savi imee itseensä liuenneita aineita ja kaasuja, niiden lisäksi myös muun muassa alkalisuoloja, joista kaliumsuolat ovat kasvien ravinnesuoloina tärkeitä. Saven kemialliselle koostumukselle on ominaista alumiinioksidin suuri määrä, kun taas piioksidia siinä on hiesuun ja hiekkaan verrattuna vähän.

Kuinka saven tunnistaa?

Saven tunnistaa yleensä harmaasta väristä ja siitä että se on muuta maa-ainesta tiiviimpää. Kostea savi on sitkeää ja muovailtavaa, kuivana savi on kovaa ja halkeilevaa. Kuivaa savipalasta ei saa sormin hienonnettua jauhoksi.

Yksinkertainen testi saven määrittelyyn on kostuttaa savea ja pyörittää sitä palloksi. Savesta voi myös pyöritellä pötkylän ja taivuttaa sitä, jos pötkylä halkeaa niin savi on epäplastista ja jos se taipuu hyvin se on plastista ja helposti muovattavaa. Saven laatua on vaikeaa määritellä ennenkuin sen työstämistä on kokeillut, joten löydetty savi täytyy ensin testata.

Mistä savea voi löytää?

Savea kannattaa etsiä sellaisilta paikoilta missä on kaivettu. Esimerkiksi tietyömaat, rakennustyömaat, entisten tiilitehtaiden alueet, pellot, joenuomat, järvenpohjat ja rannat ovat sellaisia alueita. Suomessa esimerkiksi Etelä-Suomen rannikkoalueella on laajoja savitasankoja ja Pohjanmaan rannikkoalueella jokialueitten maaperä on usein savea. Sopivia saviesiintymiä etsiessä kannattaa pitää silmät ja korvat auki, paikalliset ihmiset saattavat myös tietää vanhoja savenottopaikkoja. Saven kaivamiseen täytyy olla maanomistajan lupa, mutta savea kyllä riittää yllinkyllin että maaomistajat ovat yleensä ihan mielissään kun joku vain hakee sitä pois.

Suomalainen punasavi

Suomen maaperästä kaivettu savi on punasavea, kaikki meidän luonnonsavet ovat siis raakana harmaan värisiä ja ne muuttuvat keramiikkapoltossa oranssiksi tai punaruskeaksi.

"Punasavi on saanut nimensä poltossa syntyvän värin perusteella. Punainen tai punertava väri johtuu rautayhdisteiden suuresta määrästä. Osa rautayhdisteistä sulattaa poltossa massaa muiden metallioksidien kanssa. Epäpuhtauksien suuren määrän vuoksi punasavet eivät kestä kovinkaan korkeita polttolämpötiloja. Suomalaiset peltosavet poltetaan keskimäärin 1020 - 1080 asteeseen. Jos lämpötilaa nostetaan yli massan sintrauspisteen, massa sulaa nopeasti laavamaiseksi velliksi ja valuu uunilevyiltä uunin pohjalle."

Luonnonsaven käsittelystä voit lukea täältä.

Suomalaisesta peltosavesta valmistetut esineet ennen ja jälkeen 1020 asteen polton

"Punasaven lyhyt sintraantumisväli sekä pienistä lämpötilaeroista vaihtuva väri ovat syynä siihen että punasavea pidetään herkänä ja oikukkaana materiaalina. Syntyvät värisävyt ovat kuitenkin lämpimän täyteläisiä. Punasavi ei ole astiateollisuudessa suosittu valmistusmateriaali koska huokoisen ja matalapolttoisen massan päälle ei ole yksinkertaista kehittää täysin myrkyttömiä ja säröilemättömiä lasitteita. Punasavi onkin astiamateriaalina väistynyt korkeampipolttoisten ja tiiviimpien materiaalien tieltä."

Mihin savea käytetään?

Savesta tehdään esineitä ja rakennustarpeita. Esimerkiksi kulho tehdään muotoilemalla savesta kulho ja sitten kuumentamalla. Rakennustarpeita esim. punatiiltä tehdään samalla tavalla. Väri vaihtelee eri savissa punaisesta harmaaseen. Tiilestä tulee punertava, koska Suomen maaperässä olevassa savessa on paljon rautaa ja tämä tekee siihen sen punertavan värin. Savea käytetään myös savirakentamisessa: talojen rakennusaineena sekä savirappausten ja savimaalien raaka-aineena.

Tohmajärven tiilitehtaan tiilien väriskaalaa.

Oma suhteeni saveen

En ihan heti ollut niin kamalan rakastunut savimateriaaliin, se oli lähinnä ärsyttävän oikukasta ja ennalta-arvaamatonta. Mutta mitä enemmän olen tähän materiaaliin perehtynyt niin sitä kiehtovammaksi se muuttuu. Tottakai myös kokemuksen karttuessa osaa paremmin kuunnella ja varautua sen oikkuihin sekä tietää miten sen kanssa täytyy toimia. Olen huomannut että minulle on aikojen saatossa muodostunut joku erityinen yhteys saveen. Tämä materiaali on tulvillaan maan energioita jääkausien ajoilta ja sen voi oikein tuntea sormenpäissään. Välillä sitä vihaa mutta useimmiten se on kuitekin mitä parhain asia mihin voi aikansa käyttää. Saven kanssa työskentely maadoittaa niin henkisesti kuin fyysisestikin - ja kouluttaa tekijäänsä. Se on maa-ainesta joka on samaan aikaan herkkää ja kestävää. On hurjan mielenkiintoista mennä ihan perusasioiden äärelle ja oppia houkuttelemaan savimateriaalista esiin sen parhaat puolet.

Tekstissä on käytettyjä tietolähteitä ovat Heikki Jylhä-vuorion Keramiikan materiaalit -kirja sekä wikipedian artikkelit maalajeista, savesta ja keramiikasta.

Uusimmat
Arkisto
Asiasanat
  • Facebook - White Circle
  • Instagram - White Circle
  • YouTube - White Circle
weecos_logo.png
ornamo_ver_black.jpg
VAT number: FI27040571

Name *

Email *

Subject

Message