Tuhkalasitteet

Tuhkalasitteita on käytetty yli 2000 vuotta. Keramiikantekijät ketkä käyttivät puupolttoisia keramiikkauuneja, huomasivat että useiden polttojen jäljiltä uunin sisäpuoliset tiilet alkoivat saada lasimaista pintaa. Tästä he ovat päätelleet että tuhka, ilman mitään lisäaineita, muodostaa lasittetta.

Olen tehnyt muutamia testejä läheltä löytyvistä lasitteeksi sopivista raaka-aineista. Olen käyttänyt mm. maalämpökaivon porauksen sivutuotteena syntyvää kivituhkaa sekä sekapuuntuhkaa omasta leivinuunista. Olen tehnyt muutamat kokeet myös eri kasvien tuhkalla, mm. nokkosella ja järviruo'olla.

Tuhkan voi pestä ennen käyttöä, mutta itse käytän tuhkan pesemättömänä, siivilöin siitä vain suurimmat hiilenpalaset pois. Haluan jättää raaka-aineeseen mahdollisimman paljon sen omaa luonnetta näkyviin enkä siksi halua poistaa siitä mitään. Sekoitan sen jälkeen tuhkan (ja mahdolliset muut lasitteen raaka-aineet) veteen ja levitän syntyneen liejun esineen pinnalle suurella pensselillä tai kaatamalla liejua esineen pintaan.

KIVITUHKA

Tässä on kivituhkaa, jota syntyy maalämpökaivojen porauksen sivutuotteena. Tämä kyseinen mönjä on siis hienoksi jauhautunutta kallioperää noin 200 metrin syvyyteen asti.

Otin selvää geologian tutkimuskeskuksen sivulta löytyvistä kartoista, että mitähän tämä kivituhka mahtaisi sisältää. Sain selville, että kallioperä tässä näin on syntynyt Paleoproterotsooisella eli Huron -kaudella 2,5 - 1,5 miljardia vuotta sitten ja se sisältää metamorfisia kivilajeja. Nämä kivilajit sisältävät pääosin maasälpää ja kvartsia, jotka ovat juurikin lasitteiden perusraaka-aineita. Kallioperä on kiillegneissiä, kallion päämineraaleja ovat kvartsi, plagioklaasi sekä kiilteet. Kivessä on paikoitellen myös grafiittia. Ja sitten erinäisiä määriä kaikkea muuta mitä on hiukan vaikeaa arvioida.

Levitin veteen sekoitettua kivituhkalientä posliinisavelle ja poltin koepalat 1235 asteessa. Suomen maaperä on sen verran rautapitoista että paksu kerros kivituhkaa muuttuu tuossa lämpötilassa laavamaiseksi kuplivaksi massaksi (palaa yli), ohuempana kerroksena tekee hyvän silkinhimmeän lasitepinnan. Maan rautapitoisuus saa aikaan myös tällaisen ominaisen punaruskean värin, samoin kuin kotimasessa punasavessakin on.

PUUNTUHKA

Puuntuhka sisältää suuria määriä kalsiumia ja hieman alumiinia ja kvartsia. Olen testannut puuntuhkan käyttöä lasitteena ihan sellaisenaan, sekä erilaisten muiden aineiden kanssa. Pelkkä tuhka sulaa huonosti käyttämissäni lämpötiloissa ja jää karheaksi mattapinnaksi. Tuhka vaatii lähemmäs 1300 asteen lämpötilan sulaakseen kunnolla, mutta sitten kun se sulaa kunnolla, se myös helposti valuu.

Kehittelin muutamia korkean polton tuhkalasitereseptejä joilla olen saanut haluttuja tuloksia aikaan 1235 asteen lämpötilassa:

Kiiltävä kirkas lasite jossa on vaaleanpunaiseen vivahtava sävy satunnaisilla ruskeilla pisteillä: sekapuuntuhka 1/3 maasälpä 1/3 kvartsi 1/3 + tinaoksidin lisäyksellä valeanpunainen väri.

Alla olevaan vatiin olen sivellyt tätä lasitetta suurella siveltimellä, epätasaisia kerroksia. Vati on valmistettu vaaleasta kivitavarasavesta.

Mattapintainen ruskeanharmaa lasite: sekapuuntuhka 1/3 liitu 1/3 maasälpä 1/3. Alakuvassa olevan maljakon yläosassa on paksu kerros lasitetta, alaosassa ohuemmin. Käytetty savi on mustasavea.

Alakuvassa sama lasite on vaalean saven päällä, jonka pintaan on sudittu hiukan harmaata pigmenttiä. Lasitetta on todella paksu kerros, jonka jälkeen vati on poltettu 1235 asteessa.

LASITEKOKEET

Saven sisältämät alumiini ja kvartsi voivat reagoida päällä olevan tuhkalasitteen kanssa ja muodostaa todella kovan lasitepinnan, ilman että kyseisiä aineita tarvitsee varta vasten lisätä tuhkalasitteen joukkoon. Se minkälaisen saven päällä tuhkalasitetta käyttää, vaikuttaa paljon lasitteen ulkonäköön. Vaikka tuhka sisältää kalsiumoksidia jolla on sulattajan tehtävä lasitteessa, se tarvitsee melkein 1300 asteen polttolämpötilan sulaakseen kunnolla. Matalampiin lämpötiloihin tarvitaan tuhkan sekaan apuaineita. Eri kasvien tuhkan käyttäminen myös vaikuttaa siihen kuinka hyvin lasite sulaa missäkin polttolämpötilassa, esimerkiksi käyttääkö nokkosen, järviruo'on vai omenapuun tuhkaa. Tuhka on emäksistä joten tuhkaa käsitellessä on käytettävä hanskoja ja hengityssuojainta.

Myös savea voi käyttää tuhkalasitteessa, se jäykistää liian valuvaa lasitetta. Jos haluaa käyttää tuhkalasitteen seassa esimerkiksi paikallista luonnonsavea, voi testaamisen aloittaa sekoitussuhteella jossa on puolet savea ja puolet tuhkaa. Kannattaa kokeilla myös 1/3 savea 1/3 tuhkaa ja 1/3 nefeliinisyeniittiä. Jos tuhkalasite täytyy saada sulamaan matalammassa lämpötilassa (esim. matalanpolton lasite) niin silloin siihen voi sekoittaa frittiä (esim. ferro frit 3134).

Luonnosta kerättävät raaka-aineet eivät ole koskaan täysin tasalaatuisia ja niiden kemiallista koostumusta on vaikeaa tietää tarkkaan ilman tieteellisiä tutkimuksia. Siksi näillä materiaaleja käytettäessä on varauduttava siihen, että jokainen erä on erilainen ja lopputulos voi vaihdella hyvinkin paljon. Siksi kannattaa tehdä aina omat lasitekokeet niillä raaka-aineilla joita aikoo käyttää ja löytää kokeilun kautta sopivat sekoitussuhteet.

Pidän tuhkalasitteista koska tätä raaka-ainetta on helposti saatavilla suuriakin määriä ja se on käytännössä ilmaista. Tätä raaka-ainetta syntyy kotonani aina kun laitan tupaan lämpöä. Tuhkan käyttämiseen lasitteena sisältyy kiehtova kiertokulun ajatus. Tuhkalasitteen ulkonäkö on kauniin eläväinen ja luonnollinen ja tuhkaliejun paksuudella voi vaikuttaa paljonkin lasitepinnan tekstuuriin.

Kirjalähteenä: Miranda Forrest, Natural Glazes: Collecting and Making.

Nettilähteenä: Ceramic arts network - Working with ash in glazes: https://ceramicartsnetwork.org/ceramics-monthly/ceramic-glaze-recipes/glaze-chemistry/working-ash-glazes/#

Uusimmat
Arkisto
Asiasanat
  • Facebook - White Circle
  • Instagram - White Circle
  • YouTube - White Circle
weecos_logo.png
ornamo_ver_black.jpg
VAT number: FI27040571

Name *

Email *

Subject

Message