Tekniikoita luonnonsavelle

Keräsin kesän aikana luonnonsavea eri puolilta Keski-Karjalaa: Kesälahdelta savea löytyi rakennustyömaalta talon laajennuksen yhteydessä. Tohmajärveltä olen käynyt hakemassa entisen tiilitehtaan savea, jota on tiilitehtaan toiminta-aikana tuotu läheisen lammen ranta-alueelta. Rääkkylässä Hakoniemen residenssijaksolla käytin läheisestä järvenrantapusikosta sekä Varpasalosta kosteikon kunnostusalueelta löytynyttä savea.

Eri paikoista kaivetun saven erot syntyvät siitä kuinka puhdasta savea onnistuu löytämään ja siitä kuinka pienistä hiukkasista savi koostuu. Mitä pienempiä hiukkaset ovat, sitä plastisempaa eli muovailtavampaa savi on. Metsästä otettu savi on karkeampaa kuin järven rannalta kerätty savi, ja on siis näinollen vähemmän plastista. Eri paikoista kaivetun saven erot huomaa lähinnä työstövaiheessa, polton jäälkeen saven väri on samanlainen riippumatta keräyspaikasta. Täältä löytyy aikaisempi kirjoitus mitä savi on.

SAVEN KÄSITTELY

Käsittelin luonnonsavea eri tavoin että saan käsityksen saven ominaisuuksista. Annoin saven ensin kuivua ihan rutikuivaksi, jonka jälkeen lietin sen veteen ja sekoitin lietteen tasaiseksi. Tämän jälkeen liete siivilöidään tiheän siivilän läpi, jolloin siitä saa eroteltua muun maa-aineksen pois. Sitten saviliete levitetään paksun kipsilevyn päälle kuivumaan, jolloin kipsi imee savesta ylimääräisen nesteen pois. Kun savi on koostumukseltaan sopivan paksua niin se vaivataan tasaiseksi ja savesta saadaan muovailtavaa. Täältä löytyy aikaisempi kirjoitus luonnonsaven käsittelystä.

Käytin erilaisia tekniikoita saviesineiden valmistamiseen. Valmistin esineitä ja veistoksia kaulimalla savea levyksi, valamalla savilietettä muottiin, dreijaamalla savea joka on koostumukseltaan plastista ja käsinrakentamalla käyttäen tukena apumuotteja.

Löysää savilietettä voi myös valaa kipsimuotteihin. Kipsi imee savesta ylimääräisen veden pois ja savi jähmettyy kuivuessaan muotin sisälle ja toistaa muotin muodon tarkasti.

Pyrin kuitenkin siihen, että materiaali pysyisi mahdollisimman aitona, joten tein myös käsittelemättömästä raakamateriaalista pieniä veistoksia rapsuttelemalla käsittelemättömästä raakasavesta saven luonnollista tekstuuria esiin. Huolellisen kuivatuksen jälkeen onnistuin polttamaan raakasavimöykyt onnistuneesti keramiikaksi ilman että esineet räjähtävät uunissa.

SAVEN KOOSTUMUS

Olen käyttänyt erilaisia sekoituksia parantaakseni jotain luonnonsaven ominaisuuksia, saadakseni aikaan esimerkiksi dreijaamiseen sopivaa savimassaa. Luonnonsavi on hieman haastavaa materiaalia esineiden valmistukseen koska se muistuttaa koostumukseltaan hyytelöä joka ei jousta, joten saveen täytyy tarpeen mukaan lisätä joko karkeutta (samottia, hiekkaa) tai plastisuutta (punasavijauhe, pallosavi).

Tässä kuvasarjassa näkyy tuo saven löllö olemus, esine alkaa pitää muotoaan vasta kun savi alkaa kuivahtaa ja liian kuivaa savea ei pysty enää muotoilemaan, joten saven on hyvä antaa välillä kuivahtaa ja jähmettyä aina välillä.

Hiekka saven seassa toimii rakenteena joten lisäämällä luonnonsaven sekaan hiekkaa saadaan tukevampaa massa esimerkiksi veistosten valmistamiseen. Kaupallisen saven lisääminen auttaa saven koostumukseen paljonkin, olen saanut aikaan hyvää dreijattavaa massaa kun lisään luonnonsaven sekaan noin kolmasosan plastista teollisesti valmistettua savea.

Valmistan idätysruukut dreijaamalla Tohmajärveläiestä luonnonsavesta, jossa on seasa kolmasosa mustasavea. Tällä tavoin myös poltetun luonnonsaven terakotta väri muuttuu lämpimän ruskeaksi.

PINTOJA

Käytin pintojen muodostamiseen myös erilaisia tekniikoita. Märkään saven pintaan voi painella kuvioita esimerkiksi puutikulla kun taas pinnan raaputtelu onnistuu parhaiten nahkakuivassa vaiheessa.

Saven pintaan voi painella kuvioita myös kasveilla tai kankailla, tämä onnistuu siten että kuvioaiheen kaulitsee tai painelee saven pintaan ja jättää sen sitten siihen siksi aikaa että savi ehtii vähän jähmettyä, muuten kuvio häviää samantien kun kasvin ottaa pois savesta.

Skraffito -tekniikassa saven pinnalle levitetään savilietettä siihen raaputetaan kuvioita terävällä työkalulla, jolloin alla olevan saven väri tulee esiin raaputetuista kohdista.

Pintaa voi värjätä savilietteillä eli enkopeilla. Valkoinen enkopi syntyy kaoliinista ja pallosavesta, jota voi sitten värjätä erilaisilla metallioksideilla. Oksideilla saa aikaan myös kaunista patinoitunutta pintaa oksidipesulla: oksidijauhetta sekoitetaan veteen ja sitä levitetään esineen pintaan, jonka jälkeen ylimääräinen väri pyyhitään pois. Väriä jää enemmän esineessä oleviin rakoihin ja syvennöksiin joten tällä tavalla on hyvä korostaa pintatekstuuria.

Poltettuja luonnonsavimöhkäleita. Takavasemmalla on luonnonsaven oma väri, edessä olevat on käsitelty okdisipesulla ennen polttoa.

SAVUSTUSPOLTTO

Primitiivisessä kuoppapoltossa savu tekee esineiden pintaan mielenkiintoisia ja luonnollisia kuvioita. Se on elämyksellinen pintakäsittelytekniikka.

Asettelin raakapoltetut esineet kuopan pohjalle sahanpurun, kaislan ja puuhakkeen sekaan. Ripottelin päälle vielä rautaoksidia ja kahvinporoja, jonka jälkeen tein polttopuista nuotion tämän asetelman päälle.

Kun nuotio oli palanut hiillokselle, peittelin sen lehdillä ja hiekalla jonka alla esineet saivat muhia kytevän aineksen seassa seuraavaan päivään saakkaa. Savu oli tehnyt hienoja kuvioita esineiden pintaan ja osa esineistä oli hajonnut koska tällainen käsittely on aika rankka.

Luonnonsavi on eläväinen ja luonnonläheinen materiaali, jonka saatavuus on kohtuullisen helppoa. Vaikka materiaali onkin oikukas ja vaatii tekijältään kärsivällisyyttä, sopii se silti hyvin monenlaiseen eri tekniikkaan. Luonnonmateriaalit vaihtelevat paljonkin ominaisuuksiltaan joten niitä kannattaa kokeilla ja tutkia ennakkoluulottomasti, ja samalla saa kokea löytämisen riemua.

Uusimmat
Arkisto
Asiasanat
  • Facebook - White Circle
  • Instagram - White Circle
  • YouTube - White Circle
weecos_logo.png
ornamo_ver_black.jpg
VAT number: FI27040571

Name *

Email *

Subject

Message